2-viikkoiset Avan pennut

 Avan pennuille tuli keskiviikkona ikää 2viikkoa. Usko ja Unelma ovat kasvaneet kovaa tahtia, maitobaarissa riittää kahdelle pullukalle niin paljon maitoa kuin jaksavat syödä. Ava hoitaa pentujaan hyvin, mutta viihtyy välillä myös muualla kuin pentuhuoneessa ja on alkanut lenkkeillä myös jo lähes normaalisti, hieman lyhyempiä lenkkejä vielä pääosin. Ava on myös pahimmat mylläykset ja kuopimiset lopettanut onneksi. Usko ja Unelma ottavat jo hieman haparoivia askeleita ja silmät on molemmilla auki. Usko ja Unelma saivat ensimmäisen madotuksen, ei ollut hyvää. Ensi viikolla ne pääsevät muuttamaan laatikosta pentuhuoneeseen, kun Sanin pennuista viimeisetkin lähtevät omiin koteihinsa. 

2-viikkoiskuvat pennuista Facebookissa

Perjantaina 16vrk iässä painoa oli Unelmalla 2550g ja Uskolla 2400g.

2-viikkoiset Unelma ja Usko

Viimeisen viikon touhuja

Sanin pennuille tuli tiistaina ikää 8 viikkoa, ja pennut lähtevät viikonlopun ja maanantain aikaan omiin koteihinsa. Viimeisen viikon aikana olemme touhunneet monenlaista pentujen kanssa. Pennut ovat käyneet metsässä ulkoilemassa, kyläilemässä Höntin, Tuikun ja Lillin luona ja jokainen myös yksi kerrallaan hieman ihmisten ilmoilla katsomassa autoja ja pyöräilijöitä, sekä uudenlaista ympäristöä. 

Metsäretkellä

Metsässä

Pennut ovat reippaasti touhunneet ja suuri onnistumisen kokemus oli kyläreissulta palatessa täysin hiljainen automatka, yleensä kun nämä ovat vähintään sen 10min jaksaneet autoilua protestoida hyvinkin äänekkäästi. Parin tunnin kyläreissu oli kuitenkin saanut pennuista virrat pois siihen malliin, että kaikki rauhoittuivat autoon.

Lilli leikittää pentuja kyläilyreissulla.

Vierailijoita on edelleen käynyt melkein joka päivä, välillä useampikin porukka samana päivänä. Pennut suhtautuvat innokkaasti vieraisiin ja kengännauhat, housunlahkeet ja takinhelmat ovat hampaiden tutkittavana.

Pihalla vapaasti ulkoillessa pennut kiipeävät innokkaasti joka paikkaan, mihin vain pääsevät. Välillä itselle tulee kiire hakea pentuja pois sellaisista paikoista, jotka ovat turhan vaarallisia, esim. kiikkerät puupinot puuvajassa. Nyt on löytyneet myös mielenkiintoiset kolot, kuten rappusten alunen ja puuvajan alunen. Vapaana ulkoilu tapahtuukin vain, kun on vähintään kaksi ihmistä katsomassa pentujen perään.

Pennut ovat syöneet viime aikoina 50/50-mallilla kuivanappuloita ja lihaa. Ruokinta on ollut 4x päivässä ja kaikille maistuu ruoka hyvin ja kupit tyhjenevät vauhdilla. Puruherkkuina nahkarullien lisäksi ovat saaneet possunkorvan paloja ja kuivattuja broilerin kauloja, jotka pennut rouskuttelevatkin mielellään.

Lisää kuvia ja videoita Facebookissa.

7-viikkoisten touhuja kuvina

Sanin pennut ovat käyneet hiekkakuopalla ulkoilemassa, touhunneet pihalla yhdessä ja yksitellen ja päässeet näkemään muita koiriakin. Pentujen mummo Santra kävi keskiviikkona moikkaamassa lapsenlapsiaan. Santraa ei olisi voinut vähempää moinen kakaralauma kiinnostaa ja se vältteli pentuja parhaansa mukaan. Lilli ja Höntti kävivät jo aiemmin toisenkin kerran leikkimässä pentujen kanssa. Koska pennut jaksoivat protestoida äänekkäästi autoilua hiekkakuoppareissulla, ajelin paluumatkalla ylimääräistä lenkkiä sen verran, että pennut luovuttivat ja rauhoittuvat autoon.

Hiekkakuoppaan tutustumassa

Hiekkakuopalla

Hiekkakuoppareissulla

Höntti leikittämässä pentuja

Lilli ja pennut hiekkalaatikkoa tutkimassa

Lilli ja poikaset

Umbra ja Pirkko nukkumassa kaivamassaan kuopassa

Sienna kaivaa

Kasvattaja, Monni 3.0 ja original Monni eli Santra-mummo

 

Santra pakeni pennuilta

Santra-mummo ja seuraavat sukupolvet

Pentujen kaivamat kuopat olivat ihan ok

Santra ja pennut

Pentuhuoneesta touhuiluja

Sani, Monni ja Umbra

Sani ja pennut

Sani ja pennut ulkoilemassa

Motoriikka kehittyy kallioilla kiipeillessä

Tähystyspaikka

Sani lopetteli imetyksen, kun pennuille tuli 7 viikkoa ikää. Tänään Sani lähti jo omaan kotiinsa, kun kotijoukot kävivät vielä pentuja katsomassa toistamiseen. Sani on vielä viihtynyt melko paljon pentujen seurassa, joten saa nähdä ikävöivätkö emoa. Yöt pennut ovat nukkuneet keskenään ja päivisinkin viettäneet useampia tunteja ilman Sanin seuraa. Pennuista ensimmäinen lähtee omaan kotiinsa perjantaina, joten pennut saavat touhuta vielä lähes viikon verran porukalla.

Rapakerholaiset tänään ulkoilun päätteeksi.
Monni ja Pirkko rampilla, Sienna, Okra ja Umbra terassilla.

Monni

Umbra

Monni ja Umbra haaveilevat korkeammista paikoista

Sienna ja Okra

Pirkko, Okra ja Sienna

Umbra

Okra ja Sienna

Monni, Umbra, Okra ja Pirkko

Pirkko

Monni, Pirkko, Sienna, Okra ja Umbra

Nukkumaan kerääntyneinä, Okra ja Umbra vasemmalla,
Sienna takana ja Monni ja Pirkko edessä

Avan pennut 5vrk

Avan pennuille tuli tänään ikää 5vrk. Ava on hoitanut pentujaan hyvin ja kahdelle pullukalle on maitoa ollut ylitarjontaakin. Pentujen painot ovat kasvaneet reipasta tahtia, Unelma painoi tänään 1200g (620g) ja Usko 1080g (565g) eli painot ovat jo lähes tuplaantuneet syntymästä. Ava on ollut ensimmäiset päivät heti kovin huolissaan pentujen jokaisesta vinkaisusta ja välillä ei oikein ole tiennyt, mitä pennuille pitäisi tehdä kun ne vähän vinkuvat. Ensimmäiset yöt olivat levottomia, mutta nyt on senkin osalta tasaantunut ja olemme kaikki saaneet nukkua yöllä. Ava on muutenkin saanut jutun juonesta kiinni, pennut putsataan ja imetetään ja sitten ne pitävät välillä myös pientä vikinää ilman että mikään on vialla. Avalla on ollut todella kova pesintävimma, se sisustaa pentulaatikkoa ja lattialle olen laittanut lakanoita ja pyyhkeitä revittäväksi. Ava on käynyt myös repimässä sängyssä peiton riekaleiksi ja koirien pyyhkeistä suurin osa alkaa olla aika pieninä tilkkuina. Tämäkin touhu alkaa onneksi hieman helpottaa. Ava on viihtynyt tiiviisti pentujen kanssa, parina päivänä se on kuitenkin käynyt jo hieman lenkkeilemässä ja malttanut myös ulkona puuhastella hetken aikaa. Tänään nappasimme pennuista valokuvat kameralla. 

Usko ja Unelma

Usko

Unelma

Kaikki kuvat täällä.

Viralliset nimet 6-viikkoisilla

Sanin pennuille tuli tiistaina ikää 6 viikkoa. Kävimme eläinlääkärin tarkastuksessa ja sirutuksessa. Tällä kertaa poikaset jaksoivat äänekkäästi protestoida autoilua, sekä kangashäkissä odottamista eläinlääkärillä. Itse tarkastuksessa kaikki olivat oikein nätisti ja sirutuskaan ei kummemmin hetkauttanut, osa ei edes huomannut mitään. Eläinlääkärikin kommentoi, että pentujen kanssa on selvästi paljon oltu, kun ovat niin hyvin käsiteltäviä. Pennuilla oli kaikki kunnossa, mutta urosten kivekset vielä osittain eksyksissä.

Sienna, Monni, Okra, Umbra ja Pirkko

Pentutarkastukseen menossa.

Pennut saivat viralliset nimet ja rekisteröintikin on valmiina!

Todellakin Prinsessa Päivänsäde

Monni 3.0 - Todellakin Prinsessa Päivänsäde, tämä aurinkoinen neiti on sähäkkä touhuaja, jolla vauhtia riittää. Rauhoittuu kuitenkin hyvin ja ottaa mielellään kontaktia ihmisiin, hyvin leikkisä ja muistuttaa eniten Sani-emoa pienenä. Monni pitää myös veljet hyvin kurissa.

Todellakin Puuhakas Pehtoori

Okra - Todellakin Puuhakas Pehtoori, on pennuista rauhallisin. Leikkiessä kuitenkin osaa kunnon riehumiset ja roikkuu mielellään lahkeissa. Seuraa ihmistä hyvin ja viihtyy mielellään myös sylissä.

Todellakin Pohjoisen Poppamies

Sienna - Todellakin Pohjoisen Poppamies, on pennuista itsenäisin seikkailija. Sienna on ensimmäisenä tutkimassa uudet ympäristöt ja menee itsekseen myös pisimmälle. Sienna on aktiivinen ja utelias, tulee kuitenkin mielellään myös ihmisen luo ja perässä.

Todellakin Pihlajarinteen Paroni

Umbra - Todellakin Pihlajarinteen Paroni, on porukan päällepäsmäri. Leikeissään raju ja hyvin toimelias. Umbra on myös hyvin ihmisten perään, mutta ei välttämättä malta pysähtyä syliin niin hyvin. 

Todellakin Pätevä Parkkipirkko

Pirkko - Todellakin Pätevä Parkkipirkko, on touhukas ja hieman dominoivan oloinen, ottaa painit aika tosissaan. Pitää ihmisistä kovasti ja häntä vispaa Pirkolle jutellessa. Pirkko tutkii mielellään ympäristöä, se on touhuissaan vähän vakavamman oloinen ja muistuttaa siltä osin enemmän Rova-isää. Pirkolla riittää virtaa usein aika pitkään.

Kaikki kuvat Facebook-kansiossa.

Avan pennut syntyivät!

Avan pennut syntyivät eilen. Lopputuloksena yksi uros ja yksi narttu.

Ava ja poikaset

Ava hoitaa huolellisesti.

Vasemmalla narttu, oikealla uros.

Ava aloitti yöllä läähättelyn ja levottoman liikuskelun, se halusi useita kertoja ulos eikä oikein tiennyt mihin asettuisi. Kolmen jälkeen emme enää nukkuneet. Aamulla Avalta tiputteli hieman kirkasta nestettä, mutta muita merkkejä synnytyksen etenemisestä ei näkynyt ja Ava oli edelleen levoton. Vedet menivät kunnolla 9 maissa ja 11 jälkeen Avan supistukset alkoivat näkyä. Aluksi oli pitkiä taukoja välissä, yhden maissa supistukset olivat jo tiheitä ja Ava koetti ponnistaa pentua ulos. Pentu oli kuitenkin ilmeisen hankalassa asennossa, eikä meinannut tulla ulos vaikka pennun jalka tuntuikin synnytyskanavassa, pentu palasi aina ponnistusten välissä takaisin syvemmälle. Olimme jo valmiina lähtemään eläinlääkäriin ja soittelimme klinikoita läpi, kun lopulta tuntui että pentu on hieman ulompana ja sain otteen jalasta. Jalasta ja hännästä vetämällä sain autettua pennun ulos Avan ponnistellessa. Urospentu syntyi 14.50 ja painoi 565g. Pentu oli kuin olikin heti virkeä vaikka syntymässä oli kestänyt pitkään, kalvot olivat rikki vain takajalkojen kohdilta. Ava katkaisi napanuoran, söi jälkeiset ja alkoi innolla ja tyytyväisenä hoitamaan pentuaan. 

Toinen pentu syntyi helposti muutamilla ponnistuksilla 16.25, Ava putsasi pennun ja reipas narttupentu tarttui heti nisään kiinni. Pennulla oli painoa 620g. Ava keskittyi hoivaamaan syntyneitä pentujaan ja me odottelimme malttamattomina, että milloin loput syntyvät. Toisen pennun jälkeiset tulivat kun Ava kävi ulkona jaloittelemassa. Soittelimme päivystykseen useamman kerran ja lopulta yöllä lähdimme käymään, kun homma ei edennyt olleenkaan. Ava vain hoivaili pentujaan tyytyväisenä. 

Päivystyksessä otettiin ensimmäisenä röntgenkuvat, jotta selviää paljonko pentuja on vielä tulossa. Yllätys olikin melkoinen, kun pentuja ei ollutkaan enää yhtään. Tämä vaihtoehto ei meillä kenelläkään käynyt mielessäkään, kun ultrassakin löytyi "ainakin 4" ja maha oli Avalla suuri. Helpotus tietysti, että kaikki olikin hyvin eikä mitään ongelmaa, mutta käytiinpä nyt sitten autoilemassa pentujen kanssa ensimmäistä kertaa ja toteamasa päivystyksessä, että Ava oli valtavan mahansa kanssa vain erittäin hyvinsyönyt pullukka.

Loppu hyvin siis, Ava hoitaa pentuja antaumuksella ja pennut ovat virkeitä. Maitoakin Avalta tulee oikein valumalla, tissit ovat pullollaan joten siitä on ihan ylitarjontaakin.

Vastasyntyneet, molemmilla on leveät piirrot päässä.